Marraspäivä Sevenoaksissa

 Taas uusi syysmyrsky teki tuloaan. Marraskuu oli harmaa ja sateinen. Juuri tänään ei satanut, vaikka siltä uhkaavasti näyttikin. Trixin loimi oli revennyt Chocolan kanssa peuhatessa, ja se tarvitsisi kipeästi uuden. Bean turkki oli pörröinen ja pehmoinen, talvikarva teki sillä tuloaan pikapikaa. Myös Ripa ja Ulpu olivat kasvattamassa takkia itselleen, mutta Trixi ja Chocola oli pakko pukea lämpimästi tällaisina päivinä.

Trixin ratsastuksen jälkeen puin sille hiukan risan loimen takaisin, sen joka joskus oli ollut pinkki. Nyt se on vähän tuollainen vanhan roosan värinen, auringossa haalistunut ja likainen. Irvistin salaa. Miksei äiti voinut parsia sitä jo? Tai ostaa vaikka uuden. Trixi hamusi huulellaan mua hartiasta ja mä silitin kämmenselällä sen poskea, rapsuttaen sitä sitten aimosti niskasta. Tamman ylähuuli alkoi lörpöttämään ja sen korvat valahtivat vähän rentoutumisen merkiksi. Kaivoin taskunpohjasta leipäpalan jonka tarjosin ratsulleni, ennen kun vein sen takaisin viiltävään viimaan. 

Kun astuimme tallista ulos, tuuli pyyhkäisi hiussuortuvan mun suuhun ja joku ämpäri lähistöllä kaatui. Trixi pörisi vähän ja katseli sitä hetken huolestuneena, mutta ravisti sitten harjaansa ja jatkoi perässäni kävelyä säyseästi. Tarhassa Bea ja Chocola olivat molemmat murjottavan näköisinä katoksessa, mä repesin ääneen ja räpsäisin niistä kuvan. Laskin Trixin tarhaan ja se köpsytteli häntä liehuviirinä suoraan aamupäiväheinälle.

Kävin hakemassa jättikaulahuivin ja pipon sisältä, hautauduin niihin ja hyppäsin kolmanneksi tärkeimmän ratsuni eli vaaleankeltaisen, äidin vanhan polkupyörän kyytiin. Aika usein mulla oli tähän aikaan tapana piipahtaa Misangeilla, ihan vaan seurustelemassa ja mahdollisesti reippaana auttamassa. Nyt oli maanantai, ja Melodi lähtisi huomenna Brightoniin. Maanantaisin ja viikonloppuisin mä pyrinkin olemaan sekä Melodin että Maybellen kanssa mahdollisimman paljon, sen verran mitä sosiaalinen energiatasoni antoi periksi.

Polkaisin pyörän telineeseen ja hilpaisin tarhojen ohi suoraan tallille. Maybelle oli myös tullut liikuttamasta Missiä ja roikkui nyt tallin ovenpielellä selaamassa kännykkää. "You're about to leave already?", kysyin suu mutrussa samalla kun nykäisin pipon päästä, tukkani meni vähän pörröön. "Mhm. School stuff", Maybelle vastasi nostamatta katsettaan puhelimesta. "Dang, I'm late then. Where's Melly?", kysyin viitaten Melodiin, samalla kun suin tukkaani vähän siistimmäksi.  Maybelle viittoi tarhoille, jossa näin Melodin auttamassa heinienjaossa. "Shall we see later today? Grab some coffee?", kysyin ja Maybelle vastasi myöntävästi, lämpimästi hymyillen. Sovimme lähtevämme ennen Melodin valmennusta keskustaan.

"Mellyyyy. We're gonna caffeinate ourselves later with May", tervehdin Melodia talikon yli kun Maybelle oli mennyt tupaan. "Yes, thank goodness. I'm exhausted", tämä virnisti huomattavasti kuitenkin pirteämmällä energialla kuin siskonsa. Rupattelimme niitä näitä jonkun aikaa ja Melodi sai mut hihittämään kun juorusimme. Annoin tämän kuitenkin jatkaa pian töitään.

Odottelin kotoisan, lämmitetyn tallin vintillä tyttöjä pari tuntia, pelasin puhelimella ja kuuntelin musiikkia. "Lazy little miss", kuulin sittemmin Melodin leikkisästi kutsuvan mua rappusista. "The bus leaves soon". Pistin kamat kasaan ja lähdimme kolmestaan keskustaan.

Perillä Sevenoaksin keskustassa tuuli oli yltynyt ja mun poskia nipisteli. Tungin pipoa syvemmälle päähän ja koetin pysyä pitkäjalkaisten kaksosten perässä suunnatessamme vakiokahvilaamme. Otimme juomat, mä otin kanelisiirapilla maustetun jääkahvin. Kipitin ensimmäisenä nurkkapöytään, jossa saimme olla aina ihan rauhassa keskenään. Kahvila oli hiljainen, rakennus oli söpö puutalo jossa oli hiukan epätasainen lattia. Se narisi askeleen alla kotoisasti. En tiedä, oliko virhe ottaa jääkahvi kun näppini olivat jo jäässä. 

Tyttöjen kanssa oli hauskaa, kuten aina. Näytin viimeisimpiä piirrustuksiani luonnoskirjasta, ja sitten rupesimme vähän pelleilemään lehtiöllä. Jokainen lisäsi piirrokseen vuorollaan jotain, ja lopputulos oli niin hauska että joku vanha rouva katsoi meidän hihittelyämme vähän tuomitsevasti. Juorusimme ja lörpöttelimme. Koetimme pitää kuitenkin äänentason kohtuullisena, hyvätapaisina tyttöinä. 

Muutaman tunnin vierähdettyä kaupungilla (kävimme myös vaatekaupoilla!) oli aika palata kotiin, jotta Melodi ehti isänsä valmennukseen. Myräkkä yltyi, ja iskä sanoi että tänään otetaan hevoset aikaisin sisälle. Ensi yöstä tulisi aika paha.