Stable Maalismaan päiväkirja

 Taas uusi syysmyrsky teki tuloaan. Marraskuu oli harmaa ja sateinen. Juuri tänään ei satanut, vaikka siltä uhkaavasti näyttikin. Trixin loimi oli revennyt Chocolan kanssa peuhatessa, ja se tarvitsisi kipeästi uuden. Bean turkki oli pörröinen ja pehmoinen, talvikarva teki sillä tuloaan pikapikaa. Myös Ripa ja Ulpu olivat kasvattamassa takkia itselleen, mutta Trixi ja Chocola oli pakko pukea lämpimästi tällaisina päivinä. Trixin ratsastuksen jälkeen puin sille hiukan risan loimen takaisin, sen joka joskus oli ollut pinkki. Nyt se on vähän tuollainen vanhan roosan värinen, auringossa haalistunut ja likainen. Irvistin salaa. Miksei äiti voinut parsia sitä jo? Tai ostaa vaikka uuden. Trixi hamusi huulellaan mua hartiasta ja mä silitin kämmenselällä sen poskea, rapsuttaen sitä sitten aimosti niskasta. Tamman ylähuuli alkoi lörpöttämään ja sen korvat valahtivat vähän rentoutumisen merkiksi. Kaivoin taskunpohjasta leipäpalan jonka tarjosin ratsulleni, ennen kun vein sen takaisin viiltävää...

  Trixi ja mä oltiin kesän aikana tehty yhdessä aikamoinen duuni treenatessamme koulua Michellen johdolla. Tamma oli syntymälahjakas ja sain sen helposti kulkemaan mun taidoilla. Kun iskä mut kolmevuotiaana nosti ekaa kertaa Ulpun selkään, musta tuntuu nyt kymmenen vuoden jälkeen siltä että muuta mä en elämältä tahdokaan kuin ratsastaa. Kulunut syksy oli saanut mut ajattelemaan kilpailemaan lähtemistä Trixin kanssa, niinkuin Maybelle ja Melodikin. Halusin niin kovasti olla kuten hekin, loistamassa kentillä kiiltävien ratsujensa kanssa. Mä olin ollut paljon pidempään poni-ikäinen kokoni ja ikäni puolesta kuin tytöt. Vasta tämän vuoden puolella olin saanut Trixin, Bea-poni edelleen kyllä oli kuvioissa mukana. Bean kanssa mä lähinnä kävin maastakäsin kävelyillä ja kärryttelin, sillä mä olin jo liian pitkä ratsastamaan sillä. Mä harrastin sen kanssa myös epäsäännöllisesti jotain poniagilityn kaltaista, ja musta oli hauskaa katsoa kun Bea hyppäsi pikkuisia esteitä puhisten intoa korvat ...

 Vanhemmat blogitekstit voit lukea  täältä  ja  täältä ! Maalismaiden tarina lähti liikkeelle, kun Saaga Maalismaa muutti muuan tiluksille Majina ja Dochas Misangin luo, jossa hän tapasi nykyisen aviomiehensä Kaapo Maalismaan. Siellä ollessaan he rakastuivat ja kun koko tallin konkkaronkka lähti Iso-Britanniaan, lähtivät he mukaan ja perustivat Maalismaiden tilan. aivan Misangien tallin läheisyyteen. Sani on heidän 14-vuotias tyttärensä joka nykyään seikkailee pääosin tarinoiden päähenkilönä.